Lahan kartanon historia

Laha-nimen kerrotaan juontuvan siitä, että ennen kuljettiin paljon jokea pitkin – kesäisin veneellä ja talvisin jäätä pitkin. Pitkän, matalan kosken vuoksi oli Lahan kohdalla venettä laahattava rantoja myöten.

Lahan tila kuuluu niin sanottuihin Wreden läänityksiin. Ruotsin kuningas Kaarle IX menetti hevosensa Kirkholman taistelussa v. 1605. Ratsumestari Henrik Wrede antoi kuninkaalle hevosensa ja kuningas pelastui, mutta Wrede jalkamiehenä menehtyi. Leskelle, Gertrud von Ungernille, kuningas lahjoitti merkittävät maaomaisuudet Elimäeltä, Anjalasta ja Porvoon pitäjästä. Näihin kuului Lahankin alue. Lahan omistus säilyi Wreden suvulla lähes Ruotsin vallan loppuun. Merkittäviä omistajia oli useita, mm. Viipurin läänin maaherra, kreivi Fabian von Wrede, joka toimiessaan reduktiokomitean puheenjohtajana huolehti siitä, ettei Wreden maita merkittävästi palautettu Ruotsin kruunulle. Tarinan mukaan Lahan isäntä Axel Johan Lillie kuljetti Pornaisten emäntien palttinat Tukholmaan, kun hankittiin rahaa kirkonkellojen ostoon. Tästä kertoo kunnanvaakunakin. Viimeiset Ruotsin vallan aikaiset omistajat olivat sotamarsalkka Fredrik Axel von Fersenin perilliset. Toinen pojista, valtakunnanmarsalkka Axel von Fersen tuli tunnetuksi Ranskan kuningattaren Marie Antoinetten rakastajana. Ruotsalaiset kivittivät von Fersenin Tukholmassa kuoliaaksi v. 1810, koska epäilivät hänen myrkyttämällä tappaneen prinssi Karl Augustin.

Lahan osti porvoolainen kauppaneuvos Erik Solitander v. 1802. Solitander/Borgström -suvun hallussa kartano oli vuoteen 1870, jolloin ryhmä porvoolaisia liikemiehiä osti sen. Yksi heistä, kauppaneuvos August Eklöf, lunasti tilan itselleen v. 1890. Eklöfin aikana tilaa kehitettiin voimakkaasti. Uusi mylly ja voimalaitos rakennettiin v. 1892. Lahan metsien puita uitettiin Eklöfille kuuluneelle Mustijoen suistossa sijaitsevalle Tolkkisten sahalle. August Eklöfin kuoltua v. 1912 kartanosta huolehti runsaan 50 vuoden ajan Aug. Eklöf Oy.

Ennen sotia tila oli elinvoimainen. Sen 1 000 hehtaarista 745 oli metsää, peltoa 215 ja loput laidunmaita. Karjaa oli parhaimmillaan 120 lehmää ja 20 hevosta. Tilalla oli myös oma metsänvartija. Jatkosodan jälkeen siirtoväelle myydyt 17 tilaa tekivät kartanosta elinkelvottoman. Aug. Eklöf Oy myi tilan v. 1969 rakennusmestari Leo Heinäselle. Heinäseltä tila siirtyi professori Erkki Oksaselle ja 80-luvun puolivälissä Tarmo ja Tarja Laineelle. Antti ja Leena Kiikka ostivat tilan pakkohuutokaupasta 1994. 1970-luvun jälkeen tilalle on ostettu osa aikaisemmista maista takaisin, joten kokonaispinta-ala on nyt n. 200 hehtaaria, joista peltoa 56 hehtaaria. Yli 100 vuotta vanha mylly on kunnostettu ja siellä on kesäisin järjestetty näyttelyitä ja muita tapahtumia. Nykyaikaiset hevostalli- ja maneesitilat luovat hyvät puitteet ratsastuskeskustoiminnalle. Hevosista kertoo myös kartanoon johtavan tien risteyksessä oleva tienviitta ja portinpylväitten korkokuvat, joissa on ruotsalaisen ratsumestari Petter Hällströmin jälkeläisten sukutunnus. Näihin jälkeläisiin kuuluu myös Antti Kiikka.

”Kukkulan huipulla sijaitseva itä-länsi-suuntainen päärakennus on pitkä, yksikerroksinen, mansardikattoinen hirsirakennus. Valitettavasti ei mitään rakennuksen ikää koskevaa vuosilukua tunneta, mutta sen puhtaasti kustavilainen luonne, joka ilmenee – pohjasuunnitelman ja kattomuodon ohella -- pystysuorassa, sileässä vuorilaudoituksessa ja nurkkien rustiikkipilastereissa, sisäänkäyntiovissa uurrettuine ovipeileineen sekä ikkunakehyksien hammasleikkauksissa, yksinkertaisissa meanderornamenteissa, köynnöskoristeissa ja ”Loviisanpisaroissa”, viittaa siihen että 1700- luvun loppua on pidettävä rakentamisaikana.” (Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander: Suomen Kartanot ja Suurtilat 1939)

Vuoden 1779 isojakokartassa on kyseisellä paikalla ”kaksisavuinen” Jaakkolan mäkitupa eli ilmeisesti nykyisen kartanon länsipääty, joka pohjasuunnitelmaltaan vastaa 1700 luvun lopun mallipiirustuksia. Ostettuaan tila Solitander jatkoi sitä ja antoi sille sen nykyisen kustavilaisen ilmeen.